Tällä sivuilla kertoilen kokemuksiani siviilipalveluksen koulutusjaksosta Lapinjärvellä heinä-elokuussa 2003
Vaikka koulutusjakson alkamispäivä on maanantai, saavuin Lapinjärvelle jo sunnuntaina koska muuten olisi joutunut ajelemaan junalla ja bussilla yökaudet. Maanantaina nimittäin pitää olla Lapinjärvellä ilmoittautuneena kello 12 mennessä. Matka alkoi Kuopiosta junalla rankan ukkoskuuron saattelemana, junalla ensin Kouvolaan ja sitten Kouvola-Helsinki pikavuorobussilla Lapinjärvelle, matkat maksettiin kätevästi työministeriön litteroilla jotka koulutuskeskus oli lähettänyt etukäteen.
Lapinjärvi eli Lapträsk sijaitsee keskellä ei-mitään. Kaikki kyltit, liikennemerkit sekä muut on sekä suomen että ruotsin kielellä, olemme siis varsinaisella vähemmistöalueella, sopinee sivareille vallan mainiosti. Itse kylän keskustaan en tutustunut ensimmäisenä päivänä koska Lapinjärven matkahuolto sijaitsee keskustan ulkopuolella. Matkahuollolta oli reipas 4 kilometrin kävelymatka itse koulutuskeskukselle. Pimeässä kävelystä huolimatta paikka löytyi helposti, ensimmäisenä huomio kiinnittyi valvontakameroihin joita oli tien varrella ja kylttien mukaan niitä on enemmänkin. Seuraavaksi huomioin valtavan kasvihuoneen sivarikeskuksen pihamaalla, liekkö paikka omavarainen kasvien suhteen. En tietenkään tarkoita tässä huumeita, vaikka tornihuhujen mukaan kaikki sivarit polttavat pilveä.
Ilmoittauduin A-talon "respaan" jossa udeltiin henkkarit sekä täyteltiin erinäinen määrä papereita. Sain passikuvalla varustetun siviilipalveluskortin jolla varmaankin saa matkustella ynnä muuta kivaa. Respasta annettiin mukaan liinavaatteet ja pyyhkeet jotka olivat tuttua SA-INT mallia eli sinivalkoraidallinen päiväpeitto ja se tuttu pyyhe joka ei ime vettä. Majapaikaksi tuli B-talon kolmas kerros jonka tuvassa oli ennestään jo 3 sivaria. Tyyny ja täkki puuttuivat juuri minulta joten kävin sosialisoimassa ne viereisestä tyhjästä tuvasta. Sängyt ovat kanssa tuttua SA-INT mallia, eli putkesta väännetyt kerrossängyt. Jotain ylellisyyttäkin oli eli ikkunoissa oli verhot, vessan malli on haettu armeijasta myöskin, eli kopit ilman ovia. Tylsyydestä oli varoitettu etukäteen joten varasin mukaan kannettavan tietokoneen jolla voi kirjoitella näitä juttuja.
Aamulla pitää mennä infotilaisuuteen kello 11 mutta pitänee herätä jo ennen kahdeksaa jotta ehtii aamupalalle sekä tutustumaan vähän paikan ympäristöön. Armeijasta poiketen viikon ohjelma jaettiin meille heti saavuttaessa. Jokunen sivari on tullut paikalle jo näin sunnuntaina mutta suurin ryysis on luvassa aamulla kun Helsingin bussi saapuu. Erämme on tämän vuoden kymmenes, jokaisessa erässä on noin 120 sivaria.
Päivä alkoi aamiaisella 7.30 jonka jälkeen oli luppoaika kello 11 asti jolloin alkoi alkuinfo. Infossa koulutusvastaava Staffan Malmström selvitti käyttäytymissääntöjä sekä sitä mitä seuraavana kolmena viikkona on edessä. Viimeinen viikko koulutusjaksosta on lomaa ellei tee jotain mokaa jota joutuu korvaamaan sitten. Siviilipalvelukselle on tiukat ehdot, luvattomasta poissaolosta tai myöhästymisestä tulee kirjallinen kurinpitotoimi joka tehdään kerran. Seuraavasta mokasta tehdään rikosilmoitus ja siviilipalvelusmies kotiutetaan, käytännössä tämä tarkoittaa ehdotonta vankeutta puolet jäljellä olevista siviilipalveluspäivistä. Vuosittain näitä on kuulemma muutama kappale. Mokia voi olla mm. myöhästyminen, luvaton poissaolo tai tupakan poltto väärässä paikassa.
Kello 14 oli luvassa varajohtaja Sari Eskolan luento jossa kertailtiin aamun asioita. Aikaisemmin olimme täyttäneet terveydenhoitajan kaavakkeet ja jokaiselle sivarille tehdään terveystarkastus. Sivarikeskuksen vakinainen lääkäri on vuosilomalla mutta erässämme on eräs lääkärin koulutuksen saanut joka täten hoitaa tarkastukset ja todennäköisesti kuittaa kiitettävän määrän kuntsareita.
Sari Eskola selvitti muunmuassa kurinpitojärjestelmää jossa ainoana rangaistuksena on varoitus ja sen jälkeen ehdotonta vankeutta. Armeijasta tuttuja päivärahan puolittamisia tai aresteja ei ole käytössä siviilipalveluksessa. Luennolla selvitettiin keskuksen järjestyssääntöjä ja toimintaa. Hädän tullen apu löytyy päivystäjän luota joka on päivystyshuoneessa yötä päivää. Alkoholin suhteen on tiukka linja, palvelusaikana eli kello 8.30-16.00 ei saa olla alkoholin vaikutuksen alainen, mikäli näin tapahtuu puhallutetaan ko. henkilö ja jos mittari värähtää henkilö kotiutetaan välittömästi ja tulee siirto E-palveluskelpoisuusluokkaan. Samaten huumeille on tiukka linja, poliisi tekee koiran kanssa joskus ex-tempore vierailuja ja jos jotain löytyy tuvan asukit joutuvat Loviisaan kuulusteluihin, huumeiden haltija siirretään E-palveluskelpoisuusluokkaan.
Kanttiini on avoinna 16.30 lähtien, sieltä saa ostaa kahvia, pizzaa, hampurilaisia, pelata pelejä, lukea lehtiä ja surffata netissä, koneita tosin on vain seitsemän eli jonoa syntyy. Konsolimiehille on jokunen playstation 2. Koneille on asennettu kaikki tarpeellinen eli puTTy, Opera sekä joitakin p2p-softia. Muutenkin ohjelmia tuntui olevan joka lähtöön. Peleistä löytyy biljardipöytiä, flippereitä sekä pingispöytä. Lehtiä on joka lähtöön kuten myös lautapelejä. Veekaseja en tosin löytänyt vaikka jossain niitä sanottiin olevan, jospa lehden nykyinen taso on huomattu täälläkin. Bändikamoja löytyy jonkin verran.
Sivarissa herääminen sun muu hoidetaan itsenäisesti, kukaan ei tule käskemään ylös sängystä tai mitään muutakaan vaan on itse pidettävä huolta että herää ja on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tämä erona armeijan herätyksille. Herätyskello on siis pakollinen varuste ja se soimaan taas 7.30 aikoihin. Tuvassa on jokseenkin kuuma nukkua mutta onneksi aurinko paistaa tälle seinustalle vain aamupäivän.
Päivä alkoi taas seitsemän jälkeen aamiaisella. 8.30 oli vuorossa ATK-info jossa laitoksen ATK-vastaava selitti ATK-koulutuksen mahdollisuuksia koulutusjakson aikana. ATK-ryhmään kuuluvat voivat suorittaa ATK-ajokortin tai tehdä jonkin ryhmätyön jostain sivariaiheesta taikka käyttöohjeet jollekin ohjelmalle keskuksen intranettiin. Selitettiin myös ATK-tuntien kulkua, netti on kuulemma suljettuna ellei sitä erikseen käsitellä. Kanttiinin nettihuoneessa on kuusi konetta joilla pääsee nettiin ilta-aikana. Jonoa tietysti on ja käyttöaika on rajattu.
ATK-infon jälkeen Staffan piti infoa. Käsiteltiin vapautuksen perusteita ja eri palveluskelpoisuusluokat. 15 henkilöä on jo lähetetty lääkärintarkastuksen perusteella kotiin ja kuulemma muutama lähtee vielä, lääkärintarkastuksethan jatkuvat vielä toista viikkoa. Sinänsä kumma että heitä ei ole vapautettu jo kutsunnoissa mutta ainakin omalla kohdallani kutsuntojen lääkärintarkastus kesti noin minuutin missä lääkäri totesi minut terveeksi nuoreksi mieheksi, aivan kuten kaikki muutkin kutsunnoissa olleet. Huomautettiin siitä että jos joku on lähetetty armeijasta sivariin sanomalla että ko. henkilö ei pärjää armeijassa tulee hänen ottaa yhteyttä koulutuskeskuksen johtajaan, siviilipalveluksessa ei pärjää ellei pärjää armeijassa. Koulutusjakson tehtävänä on myös karsia sivareista pois ne jotka eivät ole kykeneviä työpalveluun. Legioonaan jääville, joita on yleensä noin kymmenen, järjestetään kuulemistilaisuudet eri henkilöiden kanssa kun tietty määrä legioonapäiviä on täynnä. Mikäli ei saa palveluspaikkaa niin edessä voi olla kotiutus taikka harkinnan mukaan otetaan koulutuskeskukselle vakisivariksi. Nämä toimivat erilaisissa tehtävissä kuten ATK- tai keittiöhommissa.
Totaalikieltäytymisestä oli myös puhetta. Siviilipalveluksesta kieltäytyminen pitää tehdä kirjallisesti, tästä seuraa oikeudenkäynti ja ehdotonta vankeutta puolet jäljellä olevista päivistä avovankilassa. Siviilipalvelusrikoksista taasen joutuu yleensä suljettuun laitokseen.
Staffan jutteli ihmisten asenteista sivareita kohtaan. Lapinjärveläiset suhtautuvat sivareihin suhteellisen hyvin. Onhan paikalla sijainnut ennen alkoholistiparantola ja sen jälkeen pakolaiskeskus joten erilaisuuteen on totuttu, sinänsä kun sivarit erilaisia ovat. Lähikunnissa on kuitenkin havaittavissa jonkinlaisia ennakkoluuloja. Sivarit käyvät esiintymässä Lapinjärvellä joskus vanhainkodilla, sikäli vanhusten hyväksyntä voi tulla sitä kautta että paikkakunnan vanhempi väki on pääasiassa ruotsinkielistä väestöä. Ruotsinkielisistä noin 10% ikäluokasta valitsee siviilipalveluksen, eli hieman enemmän kuin suomenkielisistä, osaltaan tämä selittyy Draksfjärdin varuskunnalla. Ruotsinkielisille on kaksi saapumiserää vuodessa, lisäksi on yksi saapumiserä ulkomaalaisille jotka tulevat eri syistä suorittamaan siviilipalvelusta Suomeen. Tosin ulkomailta lähtöisin olevia on meidänkin erässä. Muutamasta erästä väkeä koulutetaan VOKT-projektiin joka on väkivallan ehkäisyä kouluissa, tällä hetkellä kymmenen sivaria on VOKT-koulutuksessa Lopella Marskin Majalla. VOKT-malli on haettu Norjasta jossa 180 sivaria vuodessa saa ko. koulutuksen. Tulevaisuudessa koulutusjaksolla annetaan tietyille erille öljyntorjuntakoulutus, öljy onkin yksi suurimpia uhkia tällä hetkellä. Muuten yleisesti asenteista todettiin se että eniten räksyttävät ne joilla ei ole tietoa siviilipalveluksesta ja armeijaiässä olevat ikätoverit. Sotaveteraanien ja vanhemman väestön osalta tilanne on kaksijakoinen. Parhaiten sivarit nostavat arvostustaan omalla käytöksellään ja olemuksellaan.
Pääesikunnan isoja jehuja oli käynyt tutustumassa Lapinjärven koulutuskeskukseen muutamia kuukausia sitten. Olivat ihmetelleen kuinka täällä on hyvä kuri eikä minkäänlaisia häiriöitä, asenteet siviilipalvelusta kohtaan olivat kuuleman mukaan muuttuneet kertaheitolla. Lapinjärvellä ollaan katsottu että suuria joukkoja voi ohjata muutenkin kuin armeijatyylisellä tavalla. Oma-aloitteisuus on täällä valttikortti ja ilman sitä ei kyllä pärjää millään. Mitään häiriöitä ei kyllä vielä ole ollut, eikä niitä huumeitakaan ole näkynyt vaikka jo kolmatta päivää ollaan oltu.
Iltapäivällä Ilkka Lehdonmäki Tampereelta kävi luennoimassa suvaitsevaisuudesta, syrjinnästä ja rasismista sekä erilaisuudesta. Selvitettiin eri maahanmuuttajaryhmiä kuten pakolaiset, turvapaikanhakijat ja siirtolaiset. Katsottiin tilastoja ja tutkimuksia, keskusteluakin heräsi jonkin verran lähinnä historian tahoilta. Joukossa tuntui olevan muutama historioitsija. Lopuksi katsottiin video silminnäkijä sarjasta jossa suomalaisten pahoinpitelemät ulkomaalaiset kertoivat kokemuksistaan. Juteltiin ennakkoluuloista ja -käsityksistä. Ennakkoluuloisin on tutkimusten mukaan maaseudulla asuva, huonosti koulutettu keskustaa äänestävä yli 40-vuotias mies. Erittäin hyvä luento, Lehdonmäki on tulossa vielä uudemman kerran viikon päästä. Suvaitsevaisuudesta käsiteltiin vielä rajat, kaikkea ei sentään pidä suvaita mutta pitää tuntea ne asiat mitä ei suvaitse. Tietämättömyys synnyttää pelkoa jonka kautta suvaitsemattomuus lähtee.
Illalla käväisin Lapinjärven keskustassa joka on todella pieni paikka, pari kauppaa ja pankkia, ei muuta. Ruoka on hyvää ja sitä saa syödä sen mitä jaksaa, jokunen vegaani on joukossa joten aterioilla on kasvisruokaakin tarjolla, pääruoka on kuitenkin yleensä lihansyöjät huomioon ottaen tehty. Huomenna on luvassa jako ryhmiin, herätys taas seitsemän korvilla, sen jälkeen luvassa on ryhmätöitä.
Aamulla oli aamiainen totuttuun tapaan ja sen jälkeen kokoonnuimme ryhmänjakoon 8.30. Muodostettiin 4 ryhmää kiinnostuksen ja sen mukaan, joko on saanut itselleen palveluspaikan. Pääsin ryhmään A joka on ATK-ryhmä, B-ryhmä suorittaa EA1 kurssin joka minulla ennestään on, vaikkakin se vaatisikin kertausta sillä esimerkiksi elvytysohjeet muuttuivat vähän aikaa sitten. Ryhmämme koulutusvastaava on Pamela.
Ryhmämme jaettiin 4 pienempään ryhmään ja meille annettiin tehtäviä. Piti selvittää erilaisia siviilipalveluslakiin liittyviä asioita kuten oikeus asumiseen, matkustussäännöt, kurinpito, velvollisuudet jne. Itsestäänselviä asioita oli, koska suurin osa porukasta on ottanut selvää asioista. Toki koitimme udella Pamelalta jotain kinkkisiä probleemia mutta eihän hän osannut niihin vastata, koska on ollut talossa vasta vähän aikaa.
Ryhmässämme oli myös toinen lääkäri, tällä kertaa ihan kuopiolainen. Sivarithan ovat tornihuhujen mukaan pilveä polttavia velliperseitä jotka hakevat elantonsa sossun luukulta mutta näköjään stereotypiat murenevat päivä päivältä, taikka sitten lääkiks on yliarvostettu paikka. Epäilen ensimmäistä. Muuten porukka vaikuttaa normaalilta otokselta suomalaisia nuoria miehiä, jokunen pitkätukka hevimetallisti on tietenkin, sekä rastapää ja hippi mutta pääasiassa väki on sellaista jota tulee kadulla vastaa, ihan normaali ulkonäkö ja lyhyet hiukset. Ne stereotypiat.
Iltapäivällä oli terveydenhoitajan ja lääkärin tarkastukset, sivarillehan pitää suorittaa terveystarkastus 14 päivän kuluessa palveluksen aloittamisesta. Sinänsähän noissa ei mitään kummallista ollut, normaalit saarnat verenpaineesta ja liiallisesta alkoholin käytöstä. Muutama kaveri sai taas vapautuksen tai lykkäystä. Kävimme tutustumassa myöskin ruokalaan jossa henkilökunta kertoi että joka päivä päivittäiseen ateriaan on varattu 2.5 euroa per henkilö. Kerrottiin myös yleiset säännöt ruokailemiseen. Seuraavaksi oli matkalippujen tilaamisesta mutta itse olin hoitanut asian jo oma-aloitteisesti.
Aamulla oli taas normaalit rutiinit jonka jälkeen Staffan piti tunnit. Teimme ryhmätyöt ennakkoluuloista jotka kohdistuvat eri vähemmistöryhmiin kuten alkoholisteihin, narkkareihin, vanhuksiin, vammaisiin, seksuaalisiin vähemmistöihin tai lapsiin ja nuoriin. Saatiin aika hyvää keskustelua aikaiseksi. Opittiin mitä hurri tarkoittaa, sillä nimityksellä nimittäin takoitetaan suomenruotsalaisia, mukaanlukien ahvenanmaalaiset. Ruotsalaiset taas ovat sveduja tai svedupellejä, tänne Ruotsista muuttaneet taasen venepakolaisia, niitä on kuulemma vähän. Ihan uutta tietoa oli että ahvenanmaalainen joka on muuttanut Ahvenanmaalle sen jälkeen kun on täyttänyt 12 vuotta on asevelvollinen. Minkähänlainen vähemmistö on ahvenanmaalaiset sivarit?
Lounaan jälkeen siirryimme Midgårdiin joka on vanhan seurantalo jonka koulutuskeskus on vuokrannut luentotilakseen. Paikalla oli Matti Säteri Tampereelta joka on itse siviilipalvelusmies vuodelta 1998, ensimmäisiä Lapinjärven sivareita siis. Hän keskusteli kuulijoiden kanssa sivareiden asemasta Suomessa ja kertoili erinäisiä juttuja. Mieleen jäi tapaus jossa sivarin äiti oli ollut kaupassa jolloin eräs mies oli tullut hänen luokseen ja uhannut polttaa tämän talon koska poikansa on sivari. Näin suvaitsevaista kansaa me suomalaiset olemme. Kuulimme myös tutut tarinat pojista joiden isät olivat lakanneet pitämästä yhteyttä poikiinsa koska nämä ovat valinneet sivarin armeijan sijasta. Yksi hauska tarina on siitä kun kahdeksan sivaria lähti uimaan Lapinjärven uimahalliin Porlammille. Uimasta poistullessa paikallisen koulun yhden seinustan ikkunarivi oli auki ja joka ikkunassa oli pikkuisia koululaisia vilkuttamassa sivareille. Vilkutuksen tahtiin pikkuskidit huutivat - "sivarit on homoja". Tuskin he itse ovat moista saaneet päähänsä, luultavasti opettaja on käskenyt heidät siihen luvaten esimerkiksi että tunti loppuu varttia aikasemmin, samalla saadaan pikkupojasta asti kasvatettua tavallisia perinteitä kunnioittavia kansalaisia. Tässä samalla kannattaa muistaa että koulutuskeskus työllistää suoraan noin 30-40 lapinjärveläistä ja epäsuorasti aika ison osan 700 työikäisestä joita paikkakunnalla on, kaupat, autokorjaamot, koulut jne. Siinä valossa huutelu ei ehkä ole kannattavaa. Selvisi myös että siviilipalvelukseen hakeutuu noin 10% per ikäluokka. Säteri puhui hauskasti armeijan omilla aivoilla ajattelemisesta - jokainen tekee vain sen mikä käsketään, käsky tulee aina ylempää ja ylempää, lopulta päädytään Presidenttiin joka on teoriassa ylin sotilashierarkiassa, hän taas saa valtuutuksen kansalta. Viime kädessä siis jokaisen käskyn takana on kansa eli myös sotilas itse. Joidenkin maiden armeijassa ylin valta on Presidentin sijaan Jumalalla, näin esimerkiksi Israelissa ja ennen myös Yhdysvalloissa. Toisaalta puhuttiin siitä että armeija voi olla jollekin nuorelle miehelle ensimmäinen paikka jossa äiti ei ole paasaamassa, täytyy itse osata tehdä asioita, kuoria perunat, solmia kengät, pedata sänky. Toisaalta tällä koulutusjaksolla on vastaava merkitys, tärkein sisältö on saada ihmiset kiinni normaaliin päivärytmiin, syömään säännöllisesti jne. Itse koulutusjakson asiaosuus voidaan tiivistää noin viikkoon.
Säteri puhui työnhausta ja siviilipalveluksen vaikutuksesta töiden saantiin. Eräissä firmoissa on nimittäin vielä tänäkin päivänä tapana että siviilipalveluksen suorittaneita ei oteta töihin. Näin on esimerkiksi Nokian kohdalla tietyissä yksiköissä sekä aika monessa entisessä valtionyhtiössä. Toisaalta tämä riippuu hyvin pitkälti alasta, esimerkiksi harva lääkäri jäänee ilman työpaikkaa, ainakaan sen takia että olisi sivari. Aikaisemmin ihmettelin tuota että lääkäreitä on hakeutunut sivariin, koska olin elänyt luulossa että vain ns. alemman koulutuksen omaavat hakeutuvat. Vuosittain kuulemma noin 40 lääkäriä hakeutuu siviilipalvelukseen. Yhden normaalin lääkärin hinnalla voidaan työllistää seitsemän sivarilääkäriä. Lääkäreitä kuulemma kosiskellaan jossainpäin varta vasten sivariin. Ennestäänkin pulassa olevalle terveydenhuoltosektorille heistä lienee enemmän hyötyä kuin asepalveluksessa. Puhuttiin myös ohimennen siviilipalveluksen kestosta, toisten mielestä 13kk on liian pitkä aika ja jos sitä vertaa vaikka Venäjän tilanteeseen jossa sen kesto on 3.5 vuotta niin täytyy muistaa että olemme Suomessa. Omasta mielestäni 13kk on sopiva ja eurooppalaista keskitasoa. Puolustusvoimien silloinen komentaja Gustav Hägglund on muuten todennut 1998 että sivarin kestoa ei ole vara laskea yhtään koska silloin sen suosio räjähtäisi, toisaalta potentiaalinen osuus johtajakoulutettavista hakee vuosittain sivariin. Siviilipalveluksen määrärahat ovat tiukilla siinä missä puolustusvoimienkin ja vuosittainen 2500 miestä alkaa olemaan maksimimäärä koulutuskeskukselle niin tilojen, resurssien ja taloudenkin suhteen.
Säterin kanssa puhuimme myös puolustusvoimien väen suhtautumisesta siviilipalvelukseen ja tulimme siihen tulokseen että pienempi rakki räksyttää. Itselleni armeijasta lähtiessä luutanantti, komppanian päällikkö povasi etten saa ikinä kunnon töitä mutta toisaalta koulun johtaja joka oli majuri ei kritisoinut päätöstäni lainkaan. Erässämme on yksi mies joka asuu Suomenlinnassa samassa taloudessa evp komentajakapteenin kanssa. Koskaan hänen päätöstään ei ole kritisoitu, paitsi eräs sukulainen, everstiluutantti, oli muistuttanut että sivari on sivari on vain rauhan aikana. Puolustusvoimien tuttu lause "paska valuu aina alaspäin" pätee siis omalta osaltaan sotilaiden suhtautumisena sivareihin.
Tornihuhuissa kerrottua kylpyammetta ja kumiankkaa ei ole vieläkään löytynyt, jatkamme etsintöjä.
Maanantaina aamupalan jälkeen A-talon ATK-luokassa alkoi ATK:n opiskelu, teimme joitakin helppoja Excel-harjoituksia ja halukkaat ilmoittivat mitkä ATK-ajokortin moduulit aikovat suorittaa, itse valitsin projektityön jota tehdään huomenissa. Muuten ATK:n sisältö lienee täällä vain se, että on ATK:ta. B-ryhmällä alkoi EA1 kurssi joka jatkuu tämän viikon ajan. Osa väestä oli jossain suunnalla purkamassa isoa herätysjuhlatelttaa.
Iltapäivällä aseistakieltäytyjäliiton edustaja Sampsa Oinaala kävi luennoimassa militarismista, siviilipalveluksesta ja totaalikieltäytymisestä. Kolme tuntia suoraa tykitystä, ainakin asioista oli otettu selvää, tämmöisiä luennoitsijoita toivoisi muuallekin. Selville tuli muun muassa että Suomen puolustusbudjetti on eurooppalaista keskitasoa ja että Suomen siviilipalvelusjärjestelmässä palvelusaika verrattuna keskimääräiseen asepalveluksen kestoon on Euroopan pisimpiä. Oinaala kävi läpi myös uhkakuvia maailmalla ja Suomessa. Hän puhui kylmän sodan aikakauden päättymisestä, sen merkityksestä Suomelle, maailmalle ja aseteollisuudelle. Lopuksi oli luvassa pientä mainostusta aseistakieltäytyjäliitosta, sekä esitteiden jakoa. Aseistakieltäytyjäliitto on sivareiden ja totaalikieltäytyjien etujärjestö josta saa mm. ilmaista lakiapua.
Kävimme läpi myös siviilipalveluksen ongelmia Suomessa ja sitä miten niihin saataisiin muutosta. Muutama vuosi sitten eduskunnassa oli käsittelyssä uusi siviilipalveluslaki jossa oli muutama hyvä muutos mutta Kokoomus, RKP ja Keskusta kaatoivat sen. Eduskuntakäsittelyssä lakiesitys joutui populistien kouriin ja toissijaiset asiat nousivat esille kuten veteraanit, kansan selkäranka, uskottava puolustus ym. Itse lain sisällöstä ei siis äänestetty. Siinä muun muassa palvelusaikaa olisi laskettu 12 kuukauteen. Viimeksi palvelusaikaa laskettiin 1990-luvun alussa, tämä lisäsi jonkun verran sivarien määrää. Kuitenkaan 1998 muutetut armeijan palvelusajat eivät vähentäneet sivarien määrää vaikka pääesikunnassa arveltiin sivarien määrän puolittuvan 6 kuukauden palveluksen myötä. Uusi lakiesitys tulee luultavasti tämän vaalikauden aikana eduskunnan käsittelyyn, tällä kertaa sen läpimenoon voi olla mahdollisuuksia paremmin koska Kokoomus menetti paikkoja ja SDP on hallitusyhteistyössä Keskustan kanssa. Aika näyttää.
Oinaala puhui myös armeijan asemasta Suomessa ja siitä millainen tabu on puhua siitä tai kritisoida sitä. Selvää on että armeija tarvitaan mutta jopa puolustusvoimien taholta on ollut ilmassa merkkejä että nykyinen reservi on liian iso. Muissa Euroopan maissa on siirrytty kylmän sodan jälkeen isoreservisestä kansanarmeijasta pienempään ja tehokkaampaan puolustukseen. Saksassa armeijan suorittaa noin 30% ikäluokasta, loput palvelukseen määrätyt käyvät siviilipalveluksen, koko Saksan terveyden- ja vanhustenhuolto perustuu siviilipalvelusjärjestelmän olemassaoloon. Tanskan mallissa järjestetään kutsunnat joissa arvotaan asepalvelukseen valittavat henkilöt, osa arvonnan voittajista siirtyy myös siviilipalvelukseen. Suomessakin siirryttäneen jossain vaiheessa järjestelmään jossa vain osa ikäluokasta määrätään palvelukseen. Ideaalinen olisi toki täysin vapaaehtoinen asepalvelusjärjestelmä, samalla se mittaisi kansalaisten maanpuolustustahdon. Suomessa on perinteisesti menty armeijaan joten se voisi toimiakin. Lähinnä nykyinen systeemi jossa noin 80% ikäluokasta käy armeijan on sitä varten että perinteet velvoittavat ja saadaan taottua päähän "ryssä tulee" asenne. Oinaala kertoi myös elävän esimerkin siitä kuinka maata X vastaan hyökättiin maassa Y ja maa X kosti hyökkäämällä maihin Z ja Q. Tämä tilanne siis muutaman vuoden takaa. USA:ta kritisoitiin aika kovasti, ehkä aiheesta.
Oinaala puhui myös rauhanomaisista keinoista selvittää konfliktit väkivallattomasti, tästä on esimerkkejä lähihistoriassakin, Itä-Euroopan vapautuminen, Itä-Timor ja vaikkapa Milosevicin syrjäyttäminen.
Katsoin muuten sivareiden autoja parkkipaikalla, taitaa sossu jakaa uusia pirssejä myös valkoihoisille, työnteolla niitä ei ole ainakaan hankittu koska sivarit eivät tee/saa töitä. Vai jospa sittenkin...
Iltapäivällä oli jälleen vuorossa tamperelaisen Ilkka Lehdonmäen luento, tällä kertaa ihmisoikeuksista. Kävimme läpi mitä ihmisoikeudet ovat, miten ne syntyvät ja miten niitä loukataan eri puolilla maapalloa. Kuolemanrangaistuksista oli puhetta ja kävi ilmi että kolme suurinta teloittajaa ovat Kiina, Iran ja Yhdysvallat, muualla on lähinnä hajateloituksia eikä järjestelmällistä toimintaa. 110 maata on lailla estänyt kuolemantuomion, mukaan lukien Suomi.
Lehdonmäki puhui erilaisista sopimuksista mitä on solmittu eri maiden välillä, lähinnä YK:n toimesta. Mieleen jäi että Lapsia koskevan sopimuksen on allekirjoittanut kaikki paitsi kaksi maata. Nämä ovat Somalia ja USA. Somalia siksi ettei maassa ole hallintoa joka kirjoittaisi nimen sopimukseen ja USA siksi että se saa tuomita kuolemaan alle 18-vuotiaita. Sopimus kieltää lasten tuomitsemisen kuolemaan ja määrittelee lapsiksi kaikki alle 18-vuotiaat. Jenkkejä siis kritisoitiin jälleen.
Lehdonmäki puhui Amnestystä ja maista joissa on mielipidevankeja, Suomikin on tällainen johtuen siviilipalveluslaista joka on määritelty kansainvälisen käytännön vastaisesti. Tästä johtuen totaalikieltäytyjät voivat saada mielipidevangin statuksen. Siviilipalveluslaista tuli kansainvälisen käytännön vastainen siinä vaiheessa kun varusmiespalveluksen palvelusaikoja muutettiin vuonna 1998, tätä ennen Suomessa ei siis pystynyt olemaan mielipidevankeja, vaikka totaaleja olikin. Toinen asia josta kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat Suomea osoittaneet on maassamme vallitseva rasismi. Siihen tosin yhteiskunnan toimivat elimet ovat reagoineet välittömästi.
Käsittelimme suomalaisen oikeusjärjestelmän eri asteita, eduskunnan oikeusasiamiestä ja myös korkeinta valitustietä eli Euroopan Ihmisoikeustuomioistuinta. Tämä on korkein taho jonne voi valittaa mikäli tuntee ihmisoikeuksiaan loukatun. Keskimääräinen käsittelyaika on kuitenkin noin kuusi vuotta joten esimerkiksi suomalaisissa huoltajuuskiistoissa on todettu että viranomaiset ovat menetelleet väärin mutta lasta ei ole kuitenkaan palautettu enää takaisin alkuperäiselle huoltajalle koska aikaa on kulunut liikaa. Toisessa tapauksessa seitsemän ja toisessa yhdeksän vuotta.
Illalla kävin tekemässä projektityöni valmiiksi ATK-luokassa joten minun ei tarvitse osallistua keskiviikon ja torstain aamuluennoille.
Puhuttiin myös lapsityövoimasta, naisten asemasta ja prostituutiosta. 95% Suomen prostituoiduista on tekemisissä mafian kanssa, joskin myös suomalaiset parittajat ovat kunnostautuneet viime aikoina ja Pietarin mafia menettänyt otettaan. Toinen merkittävä mafia koostuu Viron venäläisistä. Lisäksi luennolla puhuttiin kehitysyhteistyöstä. Lopuksi oli mainostusta Amnestystä ja siihen liittymisestä sekä myös Ihmisoikeusliitosta.
Aamulla kävin syömässä ja menin takaisin nukkumaan koska oman ryhmä oli ATK-tunneilla jotka siis olin korvannut tekemällä projektityön. Iltapäivällä Johanna Tuorila Tampereelta piti luennon joka oli ensimmäinen josta ei jäänyt juuri mitään mieleen. Ainakaan se ei liittynyt siviilipalvelukseen juuri millään tavalla. Aihe käsitteli lähinnä Suomen asemaan Venäjän ja Ruotsin välissä sekä kieliasioita, suomen sukulaiskieliä sekä maahanmuuttaja-asioita. Luento on lähinnä tarkoitettu ns. etnoryhmälle jossa on ulkomaalaisperäisiä sivareita mutta jostain syystä se on laitettu meidänkin ohjelmaan. Luennoitsija koitti herättää koko ajan keskustelua mutta tästä aiheesta sitä ei juurikaan saatu aikaan.
Illalla oli aikaistettu iltapala jonka jälkeen lähdimme kolmella linja-autolla kohti Loviisaa. Merkillepantavaa oli bussikuskien myönteinen suhtautuminen sivareihin mikä ei ole itsestäänselvyys. Loviisassa osallistuimme rauhanfoorumin päätöskonserttiin satamassa ja kävimme tutustumassa Loviisan kaupunkiin omatoimisesti, jokunen olutkin nautittiin rennon yhdessäolon lomassa. Kynttiläkulkue on jo perinteinen ja se menee uimarannalle jossa laskettiin veteen uivia rauhankynttilöitä. Uimarannalta ajoimme busseilla takaisin Lapinjärvelle. Bussit ajoivat Hanhen kautta jonne osa porukasta jäi karaoke-iltaan.
Aamulla heräsin taas seitsemän jälkeen vaikka taasen oli ATK-tunnit jotka olin siis korvannut projektilla. Kävin lääkärin luona valittelemassa kurkkuani joka on ollut kipeä jo maanantaista lähtien. Buranaa annettiin. ATK-ajokortin suorittajilla oli tänään moduulikokeiden suoritukset. Samaten ensiapuryhmällä oli viimeinen kerta.
Iltapäivällä kävelimme Midgårdiin kuuntelemaan Matti Säterin luentoa "miehisyyden myytit". Säteri oli hankkinut aikaisemmin viikolla punaisen farmariladan mitä ihailimme. Luennon alussa jaettiin EA1 kortit kurssin suorittaneille.
Luennolla käsiteltiin niitä asioita mitä miehen tulee olla Suomessa. Suomalainen mies ei saa itkeä, kun Mika Häkkinen ajaessaan ensimmäistä maailmanmestaruutta keskeytti Monzan osakilpailun ja itki tappiotaan, iltapäivälehdet kirjoittivat Mikan itkusta eivätkä juurikaan itse kisasta. Toisaalta jos voittaa maailmanmestaruuden niin palkintokorokkeella täytyy itkeä tai leimataan maanpetturiksi. Kun eräässä kirjassa mainittiin Paavo Lipposen itkeneen ensimmäistä hallitusta koottaessa tästä nousi suuri kohu. Iltalehti kysyi päivän gallupissaan saako pääministerinä toimiva itkeä.
Toisekseen suomalaisen miehen pitää käydä armeija, menestyä elämässä ja tehdä kovasti töitä. Suomalaisella miehellä pitää olla kova fyysinen kunto ja hänen tulee juoda reilusti viinaa. Säteri puhui idolistaan Matti Nykäsestä joka on menestynyt aina, kun mäkihyppääjän ura loppui Nykäsestä tuli laulaja. Kun laulajan ura loppui Matti alkoi eroottiseksi tanssijaksi. Matti on siis suomalainen menestyjä. Lopuksi Säteri vakuutti että ihailee Mattia oikeasti, asia joka herätti yleisössä hilpeyttä. Säteri kertoi myös tarinoitaan isästään, siitä kuinka isä on pienelle lapselle jumala. Kuulimme myös tarinan isoisästä joka kuoli rajan taakse 40-luvulla kun rakensi Suur-Suomea. Tämä muovasi Säterin isää siten että tämä kielsi kaikki sotaleikit ja aseet pojaltaan.
Säteri on ehdottomasti luennoitsija jonka soisi pitävän enemmänkin luentoja siviilipalveluksen koulutusjaksolla.
Aamusta vuorossa oli taas tuttuun tapaan tupatarkastukset ja nimilistan keräys. Matkaliput käytiin hakemassa myöskin. Sitten oli koulutusvastaavan infoa jossa käytiin läpi seuraavan viikon aiheita ja maanantaita.
Seuraavaksi vuorossa oli liikenneturvaa, aluksi meille jaettiin heijastimet joita koulutuskeskus on teettänyt. Tämän jälkeen Martti Laakso luennoi meille liikenteestä, kävimme läpi tilastoja paljonko vuosittain kuolee liikenneonnettomuuksissa ihmisiä ja paljonko loukkaantuu. Laakso kertoi meille liikenteestä ja sen asenteista ja erilaisista suhtautumistavoista. Katsoimme lopuksi videon jossa kuskeille juotettiin alkoholia ja vietiin erilaisiin tilanteisiin rataolosuhteissa. Jo 0.3 promillen humala vaikutti siten että yllätystilanteeseen ei osattu reagoida kuten selvin päin.
Aamulla menin lääkärin luo kipeän kurkun kera ja tilanne pistettiin seurantaan, buranaa ja imeskelytabletteja. Sen jälkeen Midgårdiin katsomaan sivariesityksiä. Kuulimme muun muassa prometheus-leireistä ja meitä kosiskeltiin järjestön toimintaan mukaan. Sitten luvassa oli myös luento stereotyyppivitseistä sekä katsoimme videolta euroviisuja. Pari sivaria tienasi kahviliput esittämällä improvisoiden pienen näytelmän. Midgårdista kävelimme syömään.
Iltapäivällä luennon piti Loviisan pastori Veli-Matti Hynninen joka on myös Loviisan rauhanfoorumin vetäjä. Hynninen käy säännöllisesti luennoimassa Lapinjärvellä ja on aktiivisesti tehnyt rauhantyötä jo 60-luvulta saakka. Hän toimii myös journalistihommissa, radion ja television välityksellä sekä kirjoittaa eri lehtiin. Sinänsä jännää on että presidentti Ahtisaari ylensi Hynnisen luutnantiksi, tämä tuli järkytyksenä niin Hynniselle kuin tiedotusvälineillekin. Presidentti Halonenkin on kuulemma sivarien puolella, Hynninen oli käynyt välittämässä terveiset sivareilta hänelle rauhanfoorumin yhteydessä. Hynninen yritti vakuutella meille että olemme tehneet valitsemalla siviilipalveluksen paljon suuremman valinnan kuin itse osaamme käsittää. Hynninen kuulemma aktiivisesti yrittää parantaa ihmisten kuvaa sivareista ja joutuu aika ajoin korjailemaan ihmisten käsityksiä laiskoista ja aikaansaamattomista sivareista. Hynninen kertoi tarinoita lapsuudestaan, olympiavuodesta sekä 60-luvusta ja radikaalista opiskelijaliikkeestä. Lisäksi hän kertoi muutaman vertauskuvallisen eläintarinan ja muita tarinoita. Hynninen aikoo olla myös mukana seuraavissa eduskuntavaaleissa.
Lopussa Hynninen suoritti nimenhuudon siten että jutteli jokaisen kanssa pienen hetken, kyseli mistä päin ja mitä tekee ja toivotti menestystä elämässä. Erittäin hyvä luennoitsija ja yksi parhaista tapaamistani papeista.
Illalla kuume kipusi päälle 38 asteeseen.
Aamiaisen jälkeen könysin terkkarille joka kirjoitti kaksi päivää sairaslomaa ja antoi duacteja. Olisin voinut lähteä kotiin kohti mutta katsoin viisaammaksi jäädä Lapinjärvelle sairastamaan koska kotiin pääsyn jälkeen olisi melkein pitänyt saman tien lähteä takaisin eikä kipeänä matkustaminen liene kovin viisasta. Päivän mittaan olo vähän koheni mutta pysyttelin peittojen välissä. Maaherra kävi tutustumassa koulutuskeskukseen.
Päivän mittaan olo parani mutta pysyttelin yhä sängyn pohjalla potemassa flunssaa ja kurkkukipua. Ryhmillä oli väestönsuojelukoulutusta ja ainakin papereiden mukaan palotorjuntaa. Joku idiootti oli piirrellyt tageja vessan seiniin ja parvekkeelle joten perjantain lähtöaikataulu uhkasi venyä. Kuitenkin muutama tyyppi siivosi jäljet ja täten pääsemme varmaankin perjantaina lähtemään ajallaan Lapinjärveltä. Kävin kysymässä iltapäivällä Staffanilta mahdollisuuksista ehtiä aikaisempaan bussiin perjantaina ja kuulema se voisi olla mahdollista. Tällöin ei tarvitsisi odottaa junaa kolmea tuntia.
Aamulla oli vuorossa meidän ryhmän ensiapukoulutus joka oli hätäensiavun opettelemista. Hyvää kertausta siis. Kävimme läpi kylkiasennon eri variaatiot ja opettelimme elvyttämään nuken avulla. Myös haavojen sitomisesta ja yleisestä toiminnasta äkkitilanteessa oli ohjeistusta. Katsoimme myös kuvia erilaisista tapaturmista ja yhden tositapahtumiin perustuneen videon.
Iltapäivällä oli kaikille palautetilaisuus jossa täytimme kyselylomakkeen missä kysyttiin arvosanoja eri kouluttajille ja kaikkea mahdollista siitä miten Lapinjärven koulutusjaksoa tulisi muuttaa tai kehittää. Kävimme myös näyttämässä rikosrekisteriotteet jotka vaaditaan sellaisilta sivareilta, ja myös muilta työntekijöiltä, jotka joutuvat työskentelemään alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten kanssa. Kävin myös viemässä palveluspaikan sitoumuslomakkeen koulutusvastaavalle. Staffan kertoi aamun ohjelmasta ja leimasysteemistä minkä läpi käymällä saa häipyä. Tarkoitus olisi ehtiä 10.30 Teboililta lähtevään bussiin joten tiukoille menee koska kämppätarkastukset alkavat D-talosta ja itse olen B-talon ylimmässä kerroksessa. Kävin terveydenhoitajan luona täydentämässä lääkevarastot.
