Kuvia Snęfellsnessin niemimaalta Islannin länsirannikolta.

Reissu tehtiin lokakuussa 2004 aurinkoisena lauantaipäivänä. Päivässä ennättää ajella reippaat 500 kilometriä riippuen miten paljon pysähtelee.

  Reykjavikista pohjoiseen ajettaessa voi valita joko tunnelin tai kiertää Hvalljöršur lahden. Tunneli lyhentää matkaa noin 50 kilometriä mutta toisaalta siitä peritään 1000 ISK maksua. Pohjoispäässä tunnelia on kaksi kaistaa ylämäkeen jotta kiireisemmät eivät jää hitaampien jalkoihin.
  Vaaroista varoitetaan useammalla kielellä. Siispä eikun eteenpäin.
  Näkymää Snęfellsjökull tulivuorelta kaakkoon päin. Jules Vernen ystävät tuntenevat vuoren kirjasta "Matka maan keskipisteeseen". Autolla pääsee vuoristotietä melko korkealle.
  Snęfelljökullin huipulla on noin 11 neliökilometrin laajuinen ikijää. Tosin kaikki Islannin jäätiköt sulavat ilmaston lämpenemisen johdosta. Tulivuori on viimeksi purkautunut 1200-luvulla mutta tutkijat sanovat sen olevan vielä toimintakunnossa.
  Ylhäällä noin 800 metrissä ei ole enää pahemmin kasvillisuutta. Maisemat ovat välillä kuumaiset. Autoksi kannattaa hankkia jo oman turvallisuuden takia nelivetoinen sillä tiellä voi olla paljonkin lunta. Muutamia sankareita näkyi normaaleilla henkilöautoilla mutta he joutuivat kääntymään paljon ennen meitä.
  Lumesta johtuen tie hävisi joten tyydyimme ajelemaan offroadia vuoren rinteillä. Vuokra-autoa tosin ei kehdannut rääkätä mahdottomasti :)
  Snęfellsjökull nähtynä rannikon tuntumasta. Korkeutta on 1446 mpy.
  Päädyimme samalle vuoristotielle pohjoisen eli Ólafsvķkin suunnalta. Auton mittari näytti -8 astetta. Tuulta oli sopivasti.
  Kuva tieltä numero 59 Bśtšardalurista itään.
  Sama tie numero 59. Aikoinaan Islannin pinta-alasta metsää oli noin 35 prosenttia. Puut kuitenkin hakattiin ihmisten tarpeisiin ja lampaat tekevät selvää jälkeä taimista.
Etusivulle