Islannin yliopisto on perustettu vuonna 1911. Opiskelijoita on noin 7000 ja tiedekuntia 11. Islannin yliopiston rahoitus on mielenkiintoinen. Yliopistolla on oikeus pyörittää veikkausta ja lottovarat ohjataan yliopiston kassaan. Reykjavikissa toimii lisäksi Reykjavikin yliopisto sekä opettajakorkeakoulu. Muualla maassa yliopisto-opetusta on muun muassa Borganesissa ja Selfossissa. Vaihto-opiskelijoiden määrä on viime vuosina kasvanut huomattavasti, syinä lienevät epävakaa maailmantilanne sekä kiinnostuksen kasvu Islantia kohtaan. Yhteensä vaihto-opiskelijoita on toistasataa.
Aluksi jokainen opiskelija hankkii islantilaisen henkilötunnuksen jonka avulla voi rekisteröityä opiskelijaksi yliopistoon. Seuraavaksi valitaan kurssit joiden määrä on rajoitettu, 20 ECTS noppaa ei saa ylittää per lukukausi, tosin vaihto-opiskelijoiden kohdalla käytäntö ei kuuleman mukaan ole kovinkaan tiukka. Kurssit kestävät koko lukukauden ja lukujärjestys on täten viikottain sama. Työssäkäyvät voivat siis sovittaa opiskelun ja työn mainiosti aikatauluihinsa.
Kurssit ovat kertaluokkaa vaativampia kuin Suomessa, tosin opettajien mukaan laitosten välillä on eroja. Normaaliin tietojenkäsittelytieteen kurssiin kuuluu suullinen esitys, kirjallisia töitä, viikottaiset kirjalliset harjoitukset, ohjelmointitöitä sekä referaattitöitä. Lisäksi otin Islannin kulttuuri -kurssin jonka läpäisemiseen vaaditaan 10 sivuinen tutkielma viitteineen. Kielikurssilla taasen vaaditaan läsnäolon lisäksi viikottainen ainekirjoitus, kaksi välitenttiä ja lopputentti. Opiskelijat saavat ottaa kursseja vain oman tiedekuntansa kursseista, vaihto-opiskelijat laajemmin. Opiskeluaikaa on neljä vuotta, kolmessa vuodessa kandidaatiksi ja sen jälkeen vuosi maisteriopintoja. Suomen kaltaista akateemista vapautta ei Islannissa tunneta mutta ei toisaalta kaivatakkaan.
Islannissa opiskelu on verrattain kallista sillä kaikki kirjat on ostettava itse. Yhtä kurssia varten saa varata noin 100-200 euroa pelkästään kirjoihin. Islantilaisten kukkarossa tämä ei tietenkään tunnu mutta vaihto-opiskelijoille voi tulla taloudellisia ongelmia tämän suhteen. Varsinkin jos on tottunut suomalaiseen systeemiin jossa tenttikirjat saa kirjastosta.
Yliopistolla toimii suomen ylioppilaskuntia vastaava järjestö joka pyörittää muun muassa kirjakauppaa ja baaria kampuksella sekä ajaa opiskelijoiden etuja. Lukukauden alussa tarjottiin ilmaista olutta ja ruokaa kaikille halukkaille ja muitakin tapahtumia on pitkin vuotta. Kansainvälinen yksikkö järjestää opiskelijoille retkiä mutta ne keskittyvät lähinnä turistikohteisiin, omatoiminen tutustuminen maahan on paljon antoisampaa.
Tenttikausi on lukukauden lopussa, syyslukukaudella joulukuun toisella ja kolmannella viikolla. Luennot loppuvat viikkoa aikaisemmin. Tentit ovat yleisesti avoimia joten kaikki kirjat sun muut saa raahata mukaan. Tosin vaikeustaso on myös kohtuullisen kova. Islannissa ei ole Suomen kaltaista opintotukijärjestelmää vaan opinnot rahoitetaan lainalla, lainan saamiseksi täytyy tentit päästä läpi. Toisaalta laina on edullista ja opiskelija myös uskaltavat ottaa lainaa sillä täystyöllisyyden vallitessa ei ole samanlaisia pelkoja työpaikasta tai pätkätöistä kuten Suomessa. Opintotukea voivat saada poikkeustapauksissa syrjäseuduilta opiskelemaan saapuvat mutta käytännössä se lienee kovin harvinaista.
Yliopiston ATK-järjestelmät ovat hyvin kehittyneet, useimmilla opiskelijoilla on oma kannettava tietokone jota voi käyttää langattomassa ja rajoittamattomassa lähiverkossa koko kampusalueella. Tästä syystä mikroluokat ovat yleensä tyhjiä eikä niihin tarvitse jonotella. Tulostamisesta joutuu maksamaan 7 kruunua per sivu, tämä hoituu kätevästi luottokortilla weblomakkeen kautta eikä tarvitse juosta rahojen kanssa toimistoissa.
Etusivulle